Arvostelemani versio on siis Spotifystä löytyvä Deluxe -versio, jolla artisti vyöryttää kaiken kaikkiaan huikeat 16 maistuvaa, ja enimmäkseen itselleni uutta kappaletta kuultavaksi. Ottaen huomioon, miten pitkään olen diggaillut Foxesista näinkin uutena artistina, tämä levy on todennäköisesti yksi eniten ennakkoon odottamiani debyyttejä vuosikausiin. Kaikki hänestä kirjoittamani postaukset löydät kätevästi TÄÄLTÄ!
Parasta Louisa Rose Allenissa on tietysti ääni, siinä vain on jotain mielettömän terävää, joka uppoaa suoraan tikarin lailla sydämeen. Mutta myös tuotanto on sitä elektronista indietä, jolla mua on helppo kosiskella.
Levy lähtee jo heti ensimetreillä artistin ominaissaundillisesti liikkeelle 'Talking to Ghosts' kappaleella, jota seuraa sarja tuttuja biisejä. Virallinen ensisingle 'Youth', mieletön lähes gospelhenkinen 'Holding onto Heaven', ensimmäisiä häneltä kuulemiani, ja edelleen yksi parhaista, 'White Coats' sekä huikea, myös Fred Falken remiksaama tanssiraita 'Let Go for Tonight'. Sitten esiin kiepautetaan vähän reilummin uutta materiaalia, ja mikä oli erityisen mukava havaita, myös suurin osa levyn parhaimmistoon kuuluvista biiseistä.
'Night Glon' kuuleminen olikin ensimmäinen suuri hetki tällä levyllä, sillä rauhallinen biisi on todella avara ja siinä Louisan ääni pääsee mitä upeimmin esiin, ja varastaa koko shown. 'Night Owls Early Birds'iin on hienosti hierottu mukaan kasarivibaa, eikä pianolla mennä taaskaan pieleen. Etenkin kertsi rullaa ihan törkeän makeesti! Sitä kuuntelisi mielellään pidempäänkin.
'Glorious' oli ensimmäinen biisi, joka sai kylmät väreet menemään kauttaaltaan lievästä dubstep rytmiikistaan huolimatta. Se hyppäsi yhdeksi tämän artistin parhaista biiseistä 'White Coatsin', seuraavana järjestyksessä olevan 'Echon' ja levyltä puuttuvan 'Warriorin' oheen. Tällä biisillä britit olisivat voittaneet Euroviisutkin! :)
'Shaking Heads' menee myös, ei pelkästään levyn, vaan koko laulajan parhaiden kappaleiden joukkoon. 'Count the Saints' rauhoittaa vauhtia levyn normiversion viimeisenä kappaleena, mutta tavallaan valmistaa jälleen kohti tulevaa bonusversion ensimmäistä raitaa, ja nousee esiin levyn ylivoimaisesti mahtipontisimpana kappaleena.
Tämän jälkeen tässä pidemmässä levyversiossa ensimmäisenä bonusbiisinä on Grammynkin voittaneesta Zeddin 'Claritystä' ehdottomasti paras kuulemani versio. Kappaleessa on vain Louisa ja piano. Alkuperäisestä en niin paljoa piittaakaan, mutta tämä on todella hieno. Deluxe -versiolle mahtuu vielä jo aiemmin sinkkuna julkaistu 'Beauty Queen', loistava sekin, sekä uusista kappaleista 'Home', 'In Her Arms' ja 'The Unknown'.
Oli huojentavaa todeta, että jokin näin paljon odottamani ei tuottanut pettymystä. Tiedän jo nyt, että 'Glorious' tulee pysymään itselläni vuoden lopussa kymmenen parhaan levyn joukossa, riippumatta siitä, mitä tänä vuonna on vielä tulossa. Sillä vaikka levyä on tehty hurjan pitkään, biisilista on saatu onnistuneesti kasaan siten, että linja pysyy tasaisena. Siinä missä esimerkiksi lähes yhtä paljon odottamani, ja hieman samantyylistä musiikkia oleva Mr. Little Jeansin maaliskuussa julkaistu 'Paperknife' oli melkoinen pettymys, eikä tarjonnut mitään uutta, ovat vanhat ja uudet biisit Foxesin levyllä täydellisesti tasapainossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.