perjantai 17. lokakuuta 2014

Keikkaputkessa osa 1

Ensimmäinen ilta Lost in Musicia on takana, ja lyhytunisen yön jäljiltä suhteellisen vähillä vaurioilla selvitty.

Kiire olikin loppujen lopuksi liioiteltua, kaikkialle pääse loppuunmyytyä Telakkaa lukuunottamatta helposti sisälle, ja jopa Doris oli alkuun melko täyden oloinen. Aina ei nimittäin ole itsestäänselvää, että siellä asiakkaita on illalla yhdeltätoista. Suuri osa tietysti näiden festareiden kävijöistä on Musiikki & Media -alan ammattilaisia.

Eivätkä Eva & Manu pettäneet tälläkään kertaa. Telakka oli takariviä myöten aivan täynnä, ja jäin itseasiassa vähän kuin eturiviin jumiin, sillä kesken siirtyminen kuvausten jälkeen ei enää onnistunut. No, mikäs siinä lähituntumassa loistavaa keikkaa tsekatessa. Kameran kanssa oli kyllä eilen ongelmia hieman jokaisella keikalla, ja osa kuvista on epätarkkoja, mutta toivottavasti fiilis välittyy niistä silti. Itse en kaikkiin aivan ole tyytyväinen.

Seuraavaksi oli vuorossa toinen illan odotetuimmista, nimittäin NEØV Klubin puolella. Olin nähnyt heidät aiemmin vain Doriksessa, joten isompi stage kiinnosti. Keikka oli kuitenkin keston osalta pettymys, sillä puolessa tunnissa bändi esitti vain kuusi kappaletta, joista kolme tulevalta levyltä. Olisin mielelläni kuunnellut heitä enemmänkin, toivottavasti bändi tulee pian uudelleen Tampereelle.

















Koska olen French Filmsin nähnyt kuitenkin jo kuuteen kertaan, päädyin skippaamaan Klubin seuraavan keikan, ja lähdin kaverini luokse Dorkaan tsekkaamaan melkoista mainetta tietyissä piireissä niittänyttä Gim Kordonia. Matkalla vastaan kävelikin French Filmsin jannuja, olivat vissiin juuri tulleet junalla Tampereelle. Itse en kuitenkaan vieläkään lämmennyt täysiä, vaikka keikka itsessään olikin juuri tuossa paikassa aivan omiaan. Ja kyllähän sieltä muutamia hyviä ralleja omaankin makuun löytyi, lähinnä ne, jotka ammensivat eniten sieltä vanhan suomipunkin hengestä, kuten vaikkapa 'Sä oot mun unelma, beibe', ja kyllähän 'Sateessa' -biisin kertsi sekin varsin tarttuva on.

Mutta pääsyy Dorikseen menemiseen oli kuitenkin tietysti Big Wave Riders, joka esitti yhtä biisiä lukuunottamatta tapahtuman showcase -hengessä ainoastaan uusia biisejä. Keikka oli ehdottomasti illan paras, vaikka matsku ei vielä tutuksi itselleni ole ehtinytkään tulla. Suuri osa kun näistä esitettiin nyt ensimmäistä kertaa. Olisin tietysti toivonut kuulevani enemmän lemppareitani, mutta siitä huolimatta aivan loistava setti, kiitos siitä ja toivottavasti seuraavalla Tampereen keikalla kuullaan vähän enemmän noita vanhempiakin kappaleita :)

Tänään ja huomenna ei tarvitse enää pomppia paikasta toiseen, tämä ilta meneekin Doriksessa kokonaan.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.